Mitä vähemmän E-koodeja, sen parempi? Vai onko?

vähemmän E-koodeja

Tämän kirjoituksen tarkoitus on taklata vääriä uskomuksia ja tuoda faktaa pöytään ruuan pakkausmerkinnäistä ja aineksista. Tämä ei ole puolustuspuhe lisäaineista tai E-koodeista vaan tarkoitus on avata pakkausmerkintäviidakkoa selkeällä tavalla esimerkkien kautta. Ruuan tuoma infoähky tänäpäivänä on melkoinen ja tavallisen kuluttajan on yhä vaikeampi erottaa tietolähteistä mikä on oikeaa tietoa, mikä huuhaata ja mitä milloinkin uskoa. Vellit ja puurot menevät sekaisin. Säännöllisesti kuulen uskomuksia tai väärin ymmärryksiä elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä ja aineksista. Tämä kirjoitus toivottavasti selkeyttää muutamia näitä uskomuksia.

Ruuan ainekset ovat merkitty pakkauksiin aina alenevassa järjestyksessä niin, että se ainesosa on ensin, jota on eniten jne. Eli jos vesi on ensimmäinen niin juu, sitä on eniten. Tästä voi jo päätellä mistä elintarvike on tehty ja tämän avulla voi myös vertailla eri tuotteita ja niiden sisältöä. Mikäli tuotteen nimessä on jokin ainesosa tai sitä mainostetaan kuvana pakkauksen kyljessä, tulee tämän pitoisuus ilmoittaa pakkauksessa, esimerkiksi jos on kyse mansikka-suklaasta, niin mansikan pitoisuus tulee selvitä pakkauksen ainesosaluettelosta. 

Mitä vähemmän E-koodeja sen parempi, onko näin? 

Monet ihmiset tuijottavat E-koodien määrää ja vertaavat jopa tuotteita ja valitsevat tuotteen jossa on vähiten E-koodeja. Tämä vertailu ja valintaperuste on turha, sillä toinen valmistaja saattaa ilmoittaa ainekset E-koodeina, toinen taas kirjoittaa saman aineksen pelkästään nimellä. Eli kaksi tuotetta saattaa sisältää aivan samat ainekset, merkintätapa on vain eri. Alla esimerkki eri merkintätavoista. Myös C-vitamiinilla ja ksylitolilla on E-koodinsa, joten E-koodien kammoksunta kategorisoituna on turhaa. E-koodit ryhmänä on niin iso, että joukkoon mahtuu aineita ruokasoodasta natriumglutamaattiin. E-koodijärjestelmä on EU-tasolla luotu järjestelmä, ja aineet ovat arvioitu lisäaineen turvalliseksi elintarvikekäyttöön. Maku ratkaisee, jos aitoja makuja on korvattu muilla aineksilla niin usein se myös maistuu tuotteessa ja tällöin maku ratkaisee, ainakin allekirjoittaneella. 

Soijajogurtti, jonka ainesosaluetteloon ei ole merkitty E-koodeja:

Ainekset: vesi, kuoritut soijapavut (7,9%), sokeri, trikalsiumsitraatti, stabilointiaine (pektiini), happamuudensäätöaineet (natriumsitraatti, sitruunahappo), aromi, merisuola, hapettumisenestoaineet (tokoferoliuute, askorbiinihapon rasvahappoesterit), vitamiinit (B12, D2), hapate (S. thermophilus, L. bulgaricus)

Sama ainesosaluettelo kun olen muuttanut ainekset E-koodeiksi, tällaiselta se näyttäisi:

Ainekset: vesi, kuoritut soijapavut (7,9%), sokeri, hapettumisenestoaine (E333), stabilointiaine (E440), happamuudensäätöaineet (E331 ja E330), aromi, merisuola, hapettumisenestoaineet (E306 ja E304), vitamiinit (B12, D2), hapate (S. thermophilus, L. bulgaricus)

”Puhdasta” kotiruokaa

Kannattaa huomioida, että myös ns. kotiruoka sisältää aineita, joilla on E-koodi, riippuen aineksista, joita ruokaan käytetään. Eli jos sinua hirvityttää kaupan tuotteiden tai ruokien ainesosaluettelot niin sama luettelo saattaa löytyä myös kotona tehdystä tuotteesta. Tässä tekemäni ainesosaluettelo kotona täytetystä kaurasämpylästä, jonka väliin on laitettu tuorejuustoa, kinkkua, juustoa ja vielä aurinkokuivattua tomaattia. Saatat yllättyä. Olen poiminut tähän esimerkkiin kotimaisten valmistajijen tuotteita ja muuttanut kaikki ainekset E-koodeiksi, jos näitä ei ole merkitty E-koodein pakkaukseen. 

Esimerkkinä kotona tehty voileipä

Sämpylä (Fazer kaurasämpylä)

kinkku (HK: Ohuen ohut saunapalvikinkku) 

Juustoviipale (Oltermanni)

tuorejuustoa (Creme Bonjour Yrtti-tuorejuusto)

aurinkokuivattu tomaatti (Pirkka aurinkokuivattu tomaatti)

salaatti

Tältä näyttäisi täytetyn sämpylän ainesosaluettelo (pitoisuusmerkintöjä en ole tähän lisännyt):

Ainekset: Sämpylä (Vehnäjauho, vesi, kaurahiutale (10 %), siirappi, vehnägluteeni, kuivattu taikinajuuri (ruis), rypsiöljy, hiiva, jodioitu suola, happamuudensäätöaineet (E263, E262) ja aromi), kinkku (suomalainen porsaan kinkku (83 %), vesi, perunatärkkelys, jodioitu suola, mineraalisuola (natrium- ja kaliumkloridi), hapettumisenestoaine (E301), säilöntäaine (E250)), juusto (Pastöroitu maito, hapate ja suola), aurinkokuivattu tomaatti (tomaatti, auringonkukkaöljy, suola,viinietikka, valkosipuli, happamuudensäätöaine (E270)), tuorejuusto (kerma, mausteseos (sipuli, tilli, ruohosipuli, persilja, aromi), hapate (maito), rasvaton maitojauhe, suola, liivate, stabilointiaine (E410), säilöntäaine (E202)), salaatti

vähemmän E-koodeja

Mitä ovat luontaiset aromit tai luontaisen kaltaiset aromit, entä keinotekoiset aromit?

Luontaiset aromit ovat aina peräisin luonnollisesta lähteestä eli nämä valmistetaan pusertamalla, uuttamalla tai tislaamalla esimerkiksi hedelmistä tai marjoista. Esimerkiksi mansikka-aromi on suoraan mansikasta peräisin. Muut kuin luontaiset aromit (luontaisen kaltaiset tai keinotekoiset) ovat valmistettu kemiallisen prosessin tuloksena kemiallisesti usein muistuttamaan luonnollisia aromeja. Pakkauksiin merkitään joko aromi tai luontainen aromi riippuen valmistustavasta. Usein käytetään kemiallisesti vamistettuja aromeja koska nämä kestävät paremmin käsittelyä ja pitkää säilytystä paremmin ja toki ne ovat usein paljon luonnollisia aromeja edullisempia.

Miten lihapitoisuus voi olla yli 100?

Lihapitoisuus lasketaan huomioiden paistohävikki, klassinen esimerkki tästä on meetwursti, jota kypsytetään pitkään ja tästä haihtuu paljon vettä. Eli vaikka reseptillä lihapitoisuus olisikin vain 80 %, lasketaan lopullinen lihapitoisuus kun huomioidaan haihtuneen veden määrä.

Väite: ”Valmisruuat sisältävät niin paljon säilöntäaineita”

Valmisruoat ja mikroruuat, kuten valmisruoka-annokset, keitot, kiusaukset, pastat ym. eivät koskaan sisällä säilöntäaineita, (poikkeuksena ellei jokin ainesosa sisällä sitä*). Pitkän säilyvyysajan salaisuus ei ole säilöntäaineessa vaan pitkä säilyvyysaika perustuu hyvään tuotantohygieniaan ja nopeaan valmistuksen jälkeiseen jäähdytykseen. Ruoka jäähdytetään heti kuumennuksen jälkeen nopeasti hygienisissä olosuhteissa. Markkinoilla on myös valmisruokia, jotka söilyvät jopa huoneenlämmössä. Nämä ovat kuumennettu sellaisenaan pakkauksissa, säilykkeiden tapaan, siksi ne säilyvät jopa huoneenlämmössä. Pitkään säilyvät majoneesikastikkeet, majoneesisalaatit ja raastesalaatit sen sijaan sisältävät säilöntäaineita koska niiden valmistuksessa ei käytetä kuumennusta.

*Esimerkiksi janssoninkiusaus voisi sisältää säilöntäainetta jos siihen käytetyssä anjovisfileessä on säilöntäainetta. Tällöin myös kotona tehty janssoninkiusaus sisältää säilöntainetta, tosin lopputuotteen säilyvyyteen tällä pienellä pitoisuudella ei ole enää vaikutusta.

Ruokamielellä? Seuraa minua

Facebook.com/ruokamielella
Instagram @ruokamielella

ruokamielella.com/

2 Kommentit

  1. Wow, wonderful blog layout! How long have you been blogging for? you made blogging look easy. The overall look of your web site is excellent, as well as the content! aadekbbbdcge

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*