Työura kohti vapautta ja iloista tekemistä

Työura kohti vapautta ja iloista tekemistä 

Kohti unelmia, kuulostaa kliseiseltä, mutta unelmia kohti olen matkalla, ainakin uskon niin. Vielä puoli vuotta sitten en tiennyt mikä olisi unelmani, mutta muutamina kuukausina unelmat ovat selkeytyneet ja tavoitteet kirkastuneet. 

Näkkärin ja herneiden purijasta hyvän ruuan ystäväksi

Itse olen niin sanotusti ”ajautunut” ruuan pariin. Lapsena tai nuorena ruoka ei ollut minulle mitenkään erityinen asia tai intohimo. Tarina kertoo, että laivan buffet-pöydästä valitsin lautaselleni herneitä ja näkkileipää. On myös aivan sattumankauppaa, että olen päätynyt elintarvikealaa opiskelemaan. Lukioikäisenä toiveena takaraivossa oli työ luovalla alalla, mutta järki sanoi, että jotain ”oikeaa” sen pitää olla. Olin ollut aina hyvä koulussa biologiassa ja opettajakin oli todella kannustava ja kannusti hakemaan biologiaa opiskelemaan. Jonkinlainen pessimismi näköjään tajunnassa oli silloin, koska ajattelin, että biologiaa opiskelemaan pääseminen on työn ja tuskan takana. Myöskin tällä peloteltiin, että sisään pääseminen on tosi vaikeaa. Sitten löysin Viikistä, Maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta elintarvikemikrobiologian. Siinä kohtaa elintarvikkeet olivat sivuseikka ja mikrobiologia kiinnosti. Oikeastaan vasta opiskelun aikana elintarvikeala alana alkoi kiinnostaa. Valmistuin 2003 Elintarviketieteiden maisteriksi. Uran alkuaikaan mahtui työt pienessä bioalan yrityksessä virusanalytiikan parissa sekä tutkimuskoordinaattorin työ lääketutkimusten parissa. Sieltä olen tullut melko kauas 🙂 Hain ja pääsin Eviraan (silloinen Elintarvikevirasto) Ylitarkastajan tehtävään. Tämä oli erittäin hyvä oppi nähdä oikeasti mitä elintarvikevalvonnan ohjaustyö sekä toimiminen lainsäätäjien kanssa on. Vielä tänä päivänäkin osaan kaivaa ne oikeat säädökset lainsäädännöstä esiin, kun tarvitaan infoa miten yrityksen pitäisi toimia tai mitkä ovat vaatimukset. Totesin kuitenkin, että viranomaistyö ei luovuutta kaipaavalle ihmiselle ole se eläkepesti, joten tein radikaalin päätöksen ja kieltäydyin jatkopestistä.

Tuotteita kauppojen hyllylle

Siirryin Kokkikartanolle, aluksi tuotekehitysasiantuntijakoulutuksen kautta toteuttamaan ja kehittämään laatuasioita ja valmistelemaan laatujärjestelmätyötä. Tuotekehitys kiehtoi, joten pääsin myös tekemään tuotekehitystyötä. Onpa kaupan hyllyillä tänä päivänäkin tuotteita, jotka ovat omaa käsialaa. Kokkikartanon keittoja en kaikkia pysty edes syömään, niin monta padallista niitä keiteltiin tuotekehitysvaiheessa, että kana-kookoskeitto suoraan sanoen tulee jo korvista 🙂 Tässä kohtaa aloin enemmän ja enemmän kiinnostumaan hyvästä ruuasta, reseptiikasta ja raaka-aineista. Neljän vuoden työjakson aikana minusta oli tullut tuotekehitys- ja laatupäällikkö ja organisaatio oli kasvanut ja tiimini nuppiluku oli moninkertaistunut. Vuosiin mahtui onnistuneita lanseerauksia ja kivaa tiimityötä. Halu oppia uutta on vienyt minua jatkuvasti eteenpäin. Tämän jälkeen siirryin ostajaksi Stockmannille, tämä oli hyvä oppi vähittäiskaupan toimintaan ja ostamiseen. Katsonkin, että tästä on ollut minulle äärimmäisen hyvä apu ja kyky asettua aina vahvemmin myös ostajan sekä kuluttajan asemaan tuotteita kehitettäessä. Tämän jälkeen aika Fazerilla, todellisessa bränditalossa taas opetti minulle huiman määrän tietoa markkinoinnista. Ruuasta on tullut minulle näiden vuosien aikana todella tärkeä osa elämää.

Johtoryhmäpestistä yrittäjäksi

Vuosien varrella on kypsynyt kuitenkin ajatus, että haluan tehdä jotain muuta. Tuntuu, että moni asia on nähty ja haluan oikeasti jotain täysin uutta omalle työuralleni. Alkuvuodesta irtisanouduin vakituisesta työstä vailla tarkkaa suunnitelmaa tulevasta. Johtoryhmäpaikka, esimiestyö, ihan ok tulotaso, ja silti tyytymätön? Se jokin uran alkuvaiheen into oli ollut kateissa vuosia. En saanut kaivattua intoa tai tyydytystä työprojekteista tai onnistumisista. Työ tuntui pakkopullalta ja organisaatioiden erilaiset ristiriidat kyllästyttivät. Laitoin itselleni tavoitteen pyrkiä työhön, jossa olisi hyvä fiilis ja työ toisi itselle onnistumisen kokemuksia. Kertaakaan en ole katunut. Nyt, puoli vuotta jälkeen päin, palaset ovat loksahtaneet paikalleen. Jee, minulla on oma yritys, oma Y-tunnus! Jee! Voin sanoa, että fiilis on mitä mahtavin. Yritykseni tarjoaa elintarvikeyrityksille konsultointipalveluita, hyödynnän oppeja mitä olen työurani aikana saanut ja jaan tietoa nyt yrityksille, jotka tarvitsevat ulkopuolista osaamista. Opiskelen valokuvausta ja teen myös valokuvaustöitä sekä sisällöntuotantoa, jee! Pääsen siis toteuttamaan luovuuttani ihan uudella tapaa, työssä joka on kivaa. Toki tulotaso näin yrityksen perustamisen alkutaipaleella on tippunut, mutta tyytyväisyys kasvanut eksponentiaalisesti. Kannustan siis kaikkia toimimaan, jos nykyinen työ ei enää innosta. Aina on vaihtoehtoja, jos vain tekee töitä niiden eteen. 

2 Kommentit

  1. Aikalailla samankaltainen tarina kuin mulla. Unelmiaan kannattaa ja tulee tavoitella. Nyt jo viides vuosi yrittäjänä käynnissä ja päivääkään en ole katunut! Työ on superrikasta ja antoisaa. Tsemppiä matkaan!

    • Kiitokset Mari! Vasta huomasin sinun kommenttisi, pahoittelut siitä! Olenkin joskus lukenut blogistasi tarinastasi, tosi kiva kuulla, että olet ollut muutokseen tyytyväinen ja kiitokset kannustuksesta!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*